Piratisminvastainen puhe on jälleen noussut esiin, ehkäpä osaltaan varsin nolon Wide Nation -kampanjan ansiosta. Positiivisena seikkana, lailliset vaihtoehdot ovat nousseet mukaan keskusteluun. Sen verran pahasti hutiin kuitenkin edelleen ammutaan, että eniten tästä kamppanjasta hyötynee Piraattipuolue ensi vuoden eduskuntavaaleissa.
Alla Beyond the Iron Skyn puolelta kopioitu avoin kirjeemme kultuturiministeri Stefan Wallinille.
Luimme tänään huolestuneena kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallinin tiedotteen, jossa kerrottiin uusista toimista nettipiratismin vastatoimien tehostamisesta. Allekirjoittaneet ovat itse työskennelleet luovilla aloilla suurimman osan vuosituhannesta ja osa heistä on tienannut elantonsa pääasiassa tekijänoikeuskorvauksista, joten artistin ja hänen tukijoukkojensa toimeentulo ei ole mikään abstrakti ja etäinen asia, vaan arkipäivän ero siinä, onko leivän päällä metwurstia vai pelkkä ylähuuli.
Silti tämä uusin isku piratismia vastaan sai aikaan hyvin voimakkaan “ei näin” -reaktion. Tässä tuhlataan nyt aikaa ja rahaa niin artistien kuin mediateollisuuden kannalta suorastaan haitalliseen tuulimyllyjä vastaan taisteluun.
Laillisen nettikaupan tukeminen
Tiedotteessa oli ehkä yksi totuuden siemen:
Tiedot osoittavat, että sähköisen luovien sisältöjen kaupankäynnin edellytykset Suomessa eivät ole kunnossa.
Mikäli tällä tarkoitetaan sitä, että nykyiset lailliset nettikaupat ovat etenkin videosisällön puolella täysin surkeita, eivätkä vastaa kuluttajien tarpeisiin, tämä pitää paikkansa. Semminkin allekirjoittaneita ihmetyttää, miksi tuhlata aikaa, vaivaa ja rahaa tehottomaan piratismin vastaiseen taisteluun, kun sama vaiva voitaisiin laittaa laillisen latauskaupan kehittämiseen ja tukemiseen. Nyt ollaan tuomassa lainsäädäntöön mahdollisuutta nettiliikenteen laajamittaiseen urkkimiseen ja pyritään antamaan viranomaisvaltuuksia yksityisille kaupallisille tahoille. Haluaisimme kysyä ministeri Wallinilta, hyväksyisikö hän koko maan kattavan puhelinliikenteen tai paperipostin seurannan siksi, että sillä voitaisiin estää talousrikollisuutta?
Kulttuuriministerin, mediateollisuuden sekä tekijänoikeusjärjestöjen ykkösprioriteettina tulisi olla laillisen nettikaupan tukeminen niin taloudellisesti kuin lainsäädännön puolelta.
Musiikkibisneksessä ja videopelien puolella nettilevitykseen on herätty ja käyttökelpoisia laillisia vaihtoehtoja löytyy – ja ihmiset ovat siirtyneet niitä myös innolla käyttämään. Elokuvien ja TV-sarjojen puolella tilanne on vielä täysin lapsenkengissään. Tässä tulee vastaan myös nuorten kuluttajien ja etenkin vanhempien päättäjien välinen teknologinen kuilu. Tekniset edellytykset niin elokuvien, musiikin kuin TV-sarjojen nettilevitykseen olivat olemassa jo vuosituhannen vaihteessa, mutta niitä ei teollisuuden puolella ymmärretty eikä haluttu ottaa käyttöön – eikä nettimaailman realiteetteja ymmärretä hallitustasolla vieläkään. Aktiiviset netinkäyttäjät oppivat nopeasti käyttämään verkkoa viihteen hankkimiseen – sekä sen, että mediasisällön hankkiminen laillisesti oli hankalaa ja vaivalloista, laiton puolestaan helppoa, ja vielä tietysti ilmaista.
Myös Suomessa on tarjolla joukko netissä toimivia videovuokraamoja, joista suurin osa on kuluttajan kannalta tavalla tai toisella hyvin hankalakäyttöisiä – tai viimeistään niiden perimät hinnat ovat täysin kohtuuttomia. Vaikka muut seikat olisivatkin kunnossa, viimeistään palvelun valikoima on niin huono, että se kalpenee keskimääräisen elokuvaharrastajan DVD-hyllylle.
Mikä on tämän vaihtoehto? Laittomat palvelut, josta elokuvan saa ladattua HD-tasoisena muutamassa minuutissa ja sitä voi katsella juuri sillä laitteella, kuin kuluttajaa huvittaa. Lailliset palvelut rampautetaan DRM-käyttörajoitteilla, jotka eivät käytännössä haittaa millään tavalla piraattien toimintaa, mutta vaikeuttavat lainkuuliaisten kuluttajien elämää merkittävästi. Musiikkipuolella tästä on päästy jo eroon, mutta elokuvapuolella ollaan toistamassa tismalleen samat virheet.
Allekirjoittaneista tätä asiaa käsitteli Timo Vuorensola viimeisimmässä Yle-kolumnissaan “Piratismi pelastaa elokuvan“.
Kuluttajien vastainen sota
Useat riippumattomat tutkimukset ovat osoittaneet, että netistä laittomasti lataavat henkilöt myös kuluttavat mediasisältöön enemmän rahaa kuin ne, jotka eivät lataamista harrasta – jopa kymmenkertaisen määrän. Myös käsitys nettilataajasta “kaikki mulle heti nyt ilmaiseksi” -teinipiraattina on mustavalkoinen yliyksinkertaistus, kätevä olkiukko ja mielikuvitushahmo, jota vastaan on helppo taistella. Tottakai jossain Gaussin käyrän hyvin terävässä päässä ovat nämä fanaatikot, jotka toitottavat, etteivät he halua koskaan maksaa mistään mitään. Suurin osa heistä kuitenkin kasvaa isoksi, hommaa työpaikan ja ryhtyy kuluttamaan rahojaan siihen mediasisältöön, johon nuorena tutustui. Nettilataamista harrastavat nuorten lisäksi ihan tavalliset perheenisät ja -äidit, ja se on monille paras tapa tutustua uuteen musiikkiin, sarjakuviin, elokuviin ja muuhun materiaaliin, josta sitten myös maksetaan. Ihmiset haluavat tukea suosikkiartistejaan.
Piratismin vastainen sota tässä muodossaan on sotaa kuluttajia vastaan.
Nykyisin mediateollisuus vainoaa aktiivisesti parasta ja innokkainta kuluttajasektoriaan. Tätä sotaa käydään pilaamalla nuorten ihmisten elämä täysin kohtuuttomilla korvausvaatimuksilla, joiden perusteet on useaan kertaan kyseenalaistettu. Laskutavan pohjana on useimmiten se, että jokainen ladattu teoskopio (tai pieni teostiedoston osa!) katsotaan menetetyksi myynniksi, jossa ei ole järjen hiventäkään. Huomiotta jätetään myös ihmisten ostovoiman vaihtelu talouden heilahtelun mukaan, levymyynnin siirtyminen esimerkiksi digitaaliseksi myynniksi, tai se fakta, että ihmisten rahoista kilpailee yhä laajempi kirjo viihdetuotteita.
Tekijänoikeusjärjestöjen esittämien lukujen epäilyttävyys alkaa valjeta myös kuluttajille, ainakin sen mukaan, mitä voi päätellä julkisesta keskustelusta esimerkiksi lehtien uutispalstoilla. Siinä missä pari vuotta sitten tällaisen uutisen kommenteissa olisi ollut 20 laittoman kopioinnin vastustajaa yhtä piratismimyönteistä kohden, suhdeluku on nyt päin vastoin.
Koko piratismisodan suurin tragedia on se, että teollisuus on kasvattanut kokonaisen sukupolven kuluttajia, jotka näkevät mediateollisuuden tyrannina, dinosauruksena ja vihollisena, jota on ihan ok vastustaa. Kuluttajia kielletään hankkimasta luvattomasti materiaalia netissä, mutta sitä ei kuitenkaan tarjota millään laillisella tavalla, ei ilmaiseksi eikä rahaa vastaan. Surullisinta tämä on sikäli, että tähän huonoon valoon ovat joutuneet mediafirmojen ja tekijänoikeuslobbyn imussa myös artistit, jotka tilanteessa ovat kuluttajan ohella se toinen kärsivä osapuoli.
Sotiminen kuluttajia vastaan vääristellyillä tilastoilla ja hassuilla hahmoilla ei ole nyt se, miten tätä tilannetta pitäisi lähteä korjaamaan. Älkää nyt hyvänen aika pahentako asiaa enää lähtemällä kyttäämään ihmisten yksityistä nettiliikennettä.
Laillisen kaupan edellytykset kuntoon
Luovan alan työntekijöinä ja kulttuuriharrastajina me allekirjoittaneet vaadimme Stefan Wallinia kulttuuriministerin roolissaan siirtämään painopisteen pois kuluttajien vainoamisesta ja keskittymään kuluttajien ja artistien kannalta toimivan, reilun ja valikoimaltaan laajan digitaalisen nettikaupan kehittämiseen. Hallituksen tulisi tehdä tekijänoikeus- ja muun lainsäädännön kannalta kaikenlaisen materiaalin nettimyynnistä niin helppoa kuin mahdollista, sekä pyrkiä kaikin keinoin houkuttelemaan myös ulkomaiset suuret mediafirmat tarjoamaan verkkokauppojaan Suomen alueella, suomalaisille kuluttajille. Tekijänoikeusjärjestöihin tällä saralla ei voi luottaa, sillä niiden toimintatapa näyttää olevan laskuttaa lyhytnäköisesti kuoliaaksi jokainen uusi innovaatio, joka pitkällä tähtäimellä toisi heille merkittäviä tuloja.
Toimimalla näin edistetään kulttuuria, turvataan sekä tekijöiden että heidän tukijoidensa toimeentulo, ja lähdetään purkamaan etenkin nuorten kuluttajien ja mediabisneksen tulehtunutta suhdetta – ei vainoamalla ja haastamalla oikeuteen innokkaimpia median kuluttajia.
Tässä pelleillään nyt hyvin konkreettisella tavalla meidän nykyisen sekä tulevan elinkeinomme parissa.
Janos Honkonen
Timo Vuorensola
Jarmo Puskala
Pekka Ollula
