Jarmo Puskala

Book burning in the digital age ain't easy.

Helsingin Sanomat kirjoittaa vuorostaan kansanedustaja Leena Rauhalan yrityksistä estää “noitakirjasarjan” julkaisu. Kuten netissä epäiltiinkin, kyse on Cate Tiernanin Sweep-sarjasta.

Aiemmin Rauhalan avustaja Säde Johanna Westerlund vastasi sähköpostiini (ja aiempaan blogikirjoitukseen) sanomalla, että Rauhala ei ole jättänyt kirjasarjasta tutkintapyyntöä. Sen sijaan helsingin Sanomien mukaan Westerlundin itse on tutkintapyynnönt ehnyt. Lisäksi Westerlund vakuuttaa, että he kannattavat sananvapautta kaikissa muodoissa, vaan:

Kirjasarjan julkaisua ei aiota estää, eikä sitä tietenkään voidakaan, vaan ainoastaan tarkastaa sen laillinen levitys alle 16-vuotiaille, jotka rikosoikeuslain mukaan ovat kirjojen sisällölle liian nuoria lukijoita. Mikäli Suomessa julkaistaan ko. kirjasarja ja käännetään suoraan englantilaisista versioista, niin ikäraja-merkintä saattaa olla jopa tulevalle kustantajalle poliisitutkinnalta ehkäisevä seikka.

Ikävä kyllä, Helsingin Sanomien karmaisevimmat kommentit tulivat kirjasarjan julkaisevan Stabenfeldt-kustantamon suunnalta.

Suomen julkaisujohtaja Charlotte Frennesson kertoo, ettei kustantajaa huoleta huume- ja muut viittaukset, sillä kaikki on siistitty. Suomalaisesta laitoksesta on poistettu alkoholi ja tupakka. Sadomasokistinen prostituoitu -vertaus on muutettu muotoon ‘aika hurjan tytön näköinen’.”

“Wicca-uskonnosta olemme huolissamme. Fiktio on fiktiota, mutta saimme kuulla, että wicca-uskonto on oikeasti olemassa. Lapset ovat herkkiä ja haluamme olla varovaisia, oli kyseessä mikä tahansa uskonto, vaikka kristinusko.”

Sivujen perusteella Stabenfeldt näyttää olevan nimenomaan lastenkirjojen kustantaja. Tämä herättää kysymyksen siitä, miksi lastenkustantaja haluaisi ylipäätänsä julkaista sarjan, jonka sisältöä se kokee tarpeelliseksi sensuroida? Vai onko kirjan muokkaus perua nousseesta kohusta?

Kuva: mrtwism

Kansanedustaja Leena Rauhalan (kd.) eduskunnalle esittämä kirjallinen kysymys on pöyristyttävää luettavaa.

Olen saanut tietooni, että suomalaisessa kustantamossa ollaan parhaillaan julkaisemassa kirjaa, joka kertoo wiccalaisuudesta ja on sisällöltään täysin sopimaton … Tällaista materiaalia sisältävää kirjaa ei tulisi lainkaan julkaista Suomessa, sillä kirjassa on Suomen lain vastaisia toimia, joita esitetään nuorille täysin normaaleina.

Kansanedustaja Rauhala on myöskin tehnyt kirjasta rikosilmoituksen poliisille. Lisäksi Verkkouutisten artikkelin mukaan:

…myös muut kansanedustajat ovat osoittaneet huolensa kirjassa esitetyn materiaalin levittämisestä ja tekeillä on lakialoite, jolla vastaavaa materiaalia sisältävien lastenkirjojen julkaiseminen estettäisiin ja kirjoihin saataisiin ikärajat samoin kuin elokuvissakin.

Yksittäisten kirjojen, tai kirjasarjojen julkaisun estäminen ei kuulu eduskunnan tai poliisin tehtäviin. Sen sijaan perustuslaki hyvin selväsanaisesti kieltää ennakkosensuurin:

Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä.

Sananvapaus on koettu lakia säädettäessä niin tärkeäksi, että sen ainut rajoite, elokuvien ikärajojen muodossa, on täytynyt erikseen sallia perustuslaillisella tasolla:

Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia.

Koska kyseessä ovat kirjat, on Rauhalan lakiehdotus selvästi lainvastainen – kuin olisi myöskin kirjasarjan julkaisemisen estäminen poliisivoimin.

Jos tässä ei olisi riittävästi farssia, Rauhalan aiemmin kustantajaksi nimeämä Sanoma Magazines ei ole julkaisemassa kuvatunlaista kirjasarjaa. Sanoman julkaisujohtaja Ulla Leppä ei myöskään ole onnistunut selvittämään mistä kirjasarjasta ylipäätänsä olisi kyse, eikä Rauhala ole ollut asian tiimoilta missään yhteydessä kustantajaan.

Pyrkiikö Rauhala siis muuttamaan maamme perustuslakia huhupuheiden perusteella? Vai pitääkö kansanedustaja sananvapautta niin merkitsemättömänä asiana, että on valmis loukkaamaan sitä turvaavia lakeja pelkästään siksi, että hän närkästynyt vielä julkaisemattoman kirjan oletetusta sisällöstä?

Olen ehtinyt päivän mittaan keskustella tästä farssista useiden ystävieni kanssa ja monet epäilevät, että kyseessä olisi kansanedustajan pyrkimys levittää omia uskonnollisia käsityksiään. Optimistit taas ovat esittäneet, että ehkä kyseessä ei ole vakava lakiehdotus, vaan kuolleena syntynyt yritys kerätä poliittisia irtopisteitä huolestuneilta vanhemmilta.

Oli motiivi mikä tahansa, koen hyvin arveluttavana sen, että kansanedustaja ja Tampereen kaupunginvaltuutettu pyrkii asemassaan aktiivisesti rajoittamaan kansalaisten perusoikeuksia.