Archive for the ‘Rikos ja rangaistus’ Category

Koulukiusatut liian tosikoita – mikä on vikana kun väkivalta ei naurata?

Friday, November 5th, 2010

Iltalehti otsikoi entisen opettajan ja nykyisen kirjailijan Aino Kontula kertoi Iltalehden haastattelussa koulukiusattujen olevan liian tosikoita. Kiusatut ovat itse syyllisiä kiusatuksi tulemiseen, koska eivät osaa ottaa asioita huumorilla. Jutun mukaan “on vaiettu tosiasia, että kiusattujenkin olisi joissain tapauksissa kehityttävä ihmisinä”.

Surullisinta jutussa on se, että tässä maassa ei varmasti ole yhtään ainutta koulukiusattua joka ei miettisi mikä hänessä on vikana. Kun itsetuntoa poljetaan maan rakoon jo ikätovereiden toimesta, on häpeällistä että aikuiset ihmiset kehtaavat kirjoittaa lehteen siihen malliin, että kiusattujen pitäisi miettiä tarkemmin mitä he tekevät väärin.

Koska olen entinen koulukiusattu – ja täten ilmeisen tosikko – joudun myöntämään loukkaantuneeni Ainon mielipiteistä. Ehkäpä minun pitäisi kuitenkin näin aikuisella iällä kasvaa ihmisenä ja ottaa asia huumorilla niinkuin Aino ehdottaa. Tämän johdosta muistelin kouluaikoja lähipiirini kanssa ja kysyisinkin Ainolta olisivatko alempaa löytyvät kouluajoilta poimitut esimerkit sellaisia hauskoja kepposia joilla tähän loukkaukseen voisi vastata?

Vakavasti puhuen, haluan kuitenkin tehdä selväksi, että en todellakaan toivo että mikään alla mainituista tapahtuisi Ainolle tai kenellekään muulle. Kontulan toteamukset niinkuin ne artikkelissa esitetään ovat törkeitä, mutta tässä puhutaan nyt kuitenkin iltapäivälehden jutusta, mikä saattaa olla hyvinkin provosoitu tai vääristelty. Kontulan kirjoja on kehuttu paljon siitä, kuinka hyvin ne kuvaavat ja ymmärtävät todellista koulumaailmaa.

On myös mahdollista, että 30 vuoden opettajakokemuksesta huolimatta Ainolle ei ole selvinnyt kiusaamisen todellinen julmuus – sillä kouluissa vallitsee samanlainen vaikenemisen kulttuuri kuin vankiloissa. “Vasikointi” koetaan suuremmaksi rikokseksi kuin toisen omaisuuden tuhoaminen tai fyysinen pahoinpitely. Usein uhri vielä kokee joutuneensa kiusatuksi koska on heikko, eikä halua edes vanhempiensa tietävän kiusaamisesta peläten näiden häpeää.

Alla siis muutamia kepposteluideoita oikeilta koulukiusaajilta joihin siis ilmeisesti pitäisi suhtautua huumorilla.

1) Hassunhauska pellepyörä (plus pikkaisen pamppua)

Jos vaikka aloitettaisiin siitä, että käydään yöllä avaamassa polkupyörän eturenkaan mutterit. Jos Aino ei ole pyöräilijöitä, niin autolla vastaava temppu olisi jarruletkujen katkaiseminen. Tämän jälkeen voidaan vielä hakata Maglitella.

2) Kaikkihan tykkäävät omenoista?

Pyörätempun jälkeen päätyy helposti hammaslääkäriin, jolloin voidaan tehdä aina hauska kepponen, että varastetaan takki, täytetään taskut omenoilla ja hypitään päällä kunnes ne ovat muusia. Samalla voidaan viedä kengät ja nostaa ne lähimpään lipputankoon. Hauskinta vaatteiden varastaminen on tietenkin kovilla pakkasilla.

3) Kuka ei liitua syö sitä veitsellä silmään

Uusia hampaita onkin hyvä testata pakottamalla syömään liitua. Veitsi on aina mainio väline tuohon uhkailuun, varsinkin kun se laitetaan kaulalle.

4) Sirpaleet tuovat onnea

Aino eläkeläisenä on varmaankin jo hieman hidas liikkumaan, vähän kuin lihavat lapset koulussa jotka eivät saa juostua pakoon. Hitaita kavereita on hauskaa lyödä yllättäen nyrkillä mahaan ja juosta nauraen karkuun. Hidasta juoksijaa on myös helppo heitellä tyhjillä kaljapulloilla. Kyllä Ainon kaveritkin varmaan nauravat kun lasipullot vaan viuhuvat pään vierestä.

5) Hevosenleikkiä netissä

Nuo hauskemmat kepposet ovat kuitenkin aika vanhoja, omista kouluajoista on kuitenkin kulunut jo toista vuosikymmentä. Nykyiaikaisempi pila olisi vaikkapa editoida kuva jossa kaveri ottaa suihin hevoselta. Tätä kuvaa sitten levitellään ympäri nettiä ja mailataan kavereille ja sukulaisille nimettömältä sähköpostitililtä.

Kuinka tämän voisi ottaa huumorilla?

Nämä ovat toki äärimmäisiä esimerkkejä, mutta nuo muutamat ylilyönnit luovat sitä pelon kulttuuria joka tekee sanallisesta kiusaamisesta niin tuhoisan. Kolmeen vuoteeni yläasteella mahtuivat tuo kaljapullo- ja puukkoepisodi. Kummassakin selvisin fyysisesti naarmuitta.

Arvet jäivät siitä avuttomuuden ja arvottomuuden tunteesta joka seurasi sitä, että joku välittää fyysisestä koskemattomuudestasi niin vähän, että olisi vaikka valmis tappamaan sinut. Näin ei varmastikaan ollut – mutta se on jotain minkä tajuaa vasta vuosia myöhemmin. Siinä tilanteessa se pelko on aitoa ja oikeaa. Pelko on aitoa myös silloin jos luokkatoveri on piesty taskulampulla tai tämä on menettänyt hampaansa pyöräkepposen takia – eivät kiusaajat silloin vaikuta pelokkailta murrosikäisiltä, vaan hirviöiltä. Useimmiten koulumaailmassa kiusaamisesta selvitään rangaistuksetta, mikä lisää turvattomuuden tunnetta. Koulussa jos et voi suojella itseäsi fyysiseltä väkivallalta ei sinua suojele kukaan muukaan.

Lähteet:

(1) Nämä tapahtuivat kaverin pikkuveljelle. Eturenkaan irrottamisen seurauksena oli kaatuminen naamalleen asfalttiin ja hammaslääkärireissu jossa kaivettiin hammasrautojen jäänteitä ikenistä. Maglitella pahoinpitelystä selvittiin ilman suurempia vammoja.
(2) Tämä tuli nähtyä yläasteella useampaan kertaan. Yleensä uhrina oli aiemman vuosiluokan pahimman kiusaajan pikkusisko jolle kostettiin veljensä tekemiset vähintään samalla mitalla. Harmittomampi syystemppu oli tunkea ruusunmarjoja toisten paitojen sisään ja liiskata ne selkää vasten. Jos tämän teki aamulla niin pienet piikit kutittivat koko koulupäivän.
(3) Meilläpäin yläastelaisilla oli tapana pakottaa alastelaiset syömään liitua – yleensä tosin uhkailtiin vain nyrkeillä. Edellisessä kohdassa mainittu isoveli taas tykkäsi satunnaisesti uhkailla minua ja muita stiletillä.
(4) Mahaan lyöminen oikeasti laskettiin kepposteluksi yläasteella. Kaljapulloepisodi sattui omalle kohdalle. Olin yläastelaisena kuitenkin kohtuullisen isokokoinen kaveri, joten jälkikäteen mietittynä minua ei uskallettu kiusata kovinkaan pahasti. Sitä kuitenkin ymmärsi millaisia vammoja päähän heitetystä lasipullosta saattaa seurata – jos joku on valmis heittämään sinua lasipullolla, niin missä se satuttamisen raja sitten menee?
(5) Hevoskuva editoitiin kaverinkaverista ja kuvaa levitettiin tämän kavereille. Kuvia käytetään muutenkin, viimeisimpänä esimerkkinä tapaus jossa yliopisto-opiskelija teki itsemurhan kun tästä levitettiin nettiin salaa kuvattu video jossa tämä harrasti seksiä toisen miehen kanssa.

Facebookissa ei järjestetä yleislakkoa

Sunday, October 3rd, 2010

Facebookiin on perustettu sivu jossa luvataan yleislakkoa kansanedustajien palkankorotuksen johdosta mikäli sivusta pitää 100 000 ihmistä. Tällä hetkellä sivu on ylittänyt 20 tuhannen tykkääjän rajan ja saavuttaneet sadan tuhannen rajan viimeistään (odotettavissa olevien) huomisten lööppien myötä.

Suomessa yleislakko on järjestetty itsenäisyyden aikana kerran vuonna 1956. Tällöin vaadittiin palkankorotusta kuluttajahintojen räjähdettyä hintasäännöstelyn loputtua. Yleislakkoon kaikkien ammattiliittojen yhdessä sopima lakko, joka käytännössä halvaannuttaa valtion ja aiheuttaa mittavat taloudelliset tappiot.

Yleislakkoa ei siis tulla järjestämään siksi, että ihmiset liittyvät Facebook-ryhmään. Yleislakkoa ei myöskään järjestetä siksi, että kansanedustajile myönnetään liian suuri palkankorotus väärään aikaan. Yleislakon aiheuttamat tappiot ylittäisivät minuuteissa eduskunnan palkankorotuksen noin 1-2 miljoonan euron vuosikulut.

Yleislakkosivun perustajat (jotka viisaasti pysyttelevät nimettöminä) leikkivät vakavalla asialla. Uhkausta yleislakosta tuskin voidaan kuitenkaan pitää realistisena, sillä yhdelläkään ammattiliitolla tuskin on intressejä tuhota Suomen ulkomaankauppaa.

Mutta, vielä tiivistettynä: kyseisen Facebook-sivun ylläpitäjillä ei ole valtaa järjestää maahan yleislakkoa, joten suoraan sanottuna ryhmään liittyviä kustaan linssiin. Itse olen sitä mieltä, että yleislakolla ei tulisi uhkailla muiden palkankorotuksen vuoksi – meillä on suurempiakin ongelmia, kuten vaikkapa vaalirahoituksesta paljastunut sytemaattinen korruptio. Niin ja uuteen vaalirahoituslakiin on leivottu sisään porsaanreikiä, joilla raha voi liikkua suurille puolueille lähes entiseen malliin.

Onko poliisivaltio populismia?

Monday, August 2nd, 2010

Jail with a view on Isola Asinara

Passien sormenjälkirekisterin avaaminen poliisille, keskinopeuskamerat, nollatoleranssi ja todistusvelvollisuuden siirto syytetylle tietyissä rikoksissa… Kaikki nämä on tuotu esille kuluneen viikon aikana. Hämmästyttävintä tässä on, että ensi vuosi on vaalivuosi ja kampanjat ovat jo käynnistyneet.

Valtiontalouden leikkaukset halutaan siirtää seuraavalle hallitukselle, koska kansa ei niistä pitäisi. Tästä tulee uutisia lukiessa väkisinkin se mielikuva, että kansalaisten yksityisyydensuojan ja oikeusturvan murentamisella uskotaan olevan kansalle mieleen!

Pelon merkki

Onko pelon kulttuuri viimeinkin ottanut vallan? Sunnuntain Aamulehdessä on juttu raflaavalla otsikolla “Uusi teinitrendi: Merkkivaatteet ja meikit maksetaan seksillä“. Netissä luvataan Aamulehden selvittäneen, miten seksikauppa toimii Tampereella. Itse jutussa haastateltiin neljää satunnaisesti valittua teiniä. Kolme näistä uskoivat, että seksikauppaa on myös tampereella, vaikka eivät olleetkaan koskaan siitä kuulleet. Neljäs kertoi seksikauppaa olevan, sekä kaikki urbaanin legendan merkit täyttävän tarinan 14-vuotiaasta “kaverista”, jonka posket asiakkaana esiintynyt mies viilsi auki suupielestä korvaan.

Olenko minä hyväuskoinen hölmö joka kieltäytyy uskomasta karmaisevaa totuutta? Tekeekö minusta naivin se, että minua pelottaa enemmän se, että yksi Suomen valtalehdistä julkaisee hyvin tunteita herättävän uutisen, jonka pohjana käytetään pelkkiä kuulopuheita? Uutisen innoittanut Ruotsalainen tutkimus ohitetaan olankohautuksella ja keskitytään väitteeseen, että vastaava ongelma olisi myös Tampereella.

Mörkö joka sängyn alla ja auto joka tallissa

Jotain Suomalaisen uutiskulttuurin muutoksesta kertoo, että netissä tuon mainitun jutun teaseri oli etusivun pääuutinen isolla kuvalla, kun taas paperilehden puolella se oli kuvaton, sisäsivuille haudattu viidesosasivun juttu. Verkossa uutisten tärkeysjärjestys hämärtyy. Jokainen ryöstö ja raiskaus muuttuu näkyvyydeltään tasa-arvoiseksi eduskuntavaalien ja öljykatastrofien kanssa. Kommenttien määrä nostaa usein lehden pikku-uutisen verkon luetuimmaksi. Tämä asettaa lukijalle aivan uudenlaisen vastuun. Yksittäiset rikosuutiset nousevat helposti hallitsevaan asemaan ja luovat turvattomuutta, vaikka todellisuudessa Suomi on muuttunut viime vuosikymmeninä turvallisemmaksi paikaksi asua.

Siinä vaiheessa, kun tavallisten kansalaisten kyttääminen rikosten ehkäisyn nimissä saa kansan hyväksynnän on pelon ilmapiiri saanut liikaa valtaa.