Hallitus päätyi “parantamaan” opintotukea ja pidentämään työuria alkupäästä tarjoamalla opiskelijoille aimo annoksen keppiä.
Saadakseen 295 euron kuukausittaisen tukensa opiskelijan on suoritettava kuukaudessa entistä enemmän opintopisteitä. Myös pelkän asumistuen nostaminen verottaa opintotukikuukausia.
Palkkiona täysipäiväisestä opiskelusta, opiskelija saa tukea noin 500 euroa kuukaudessa. Jos tähän päälle lisätään opintolaina, nousevat ansiot huimaan 800 euroon kuukaudessa.
Jos tällä ei tule toimeen – vaikkapa siksi, että ei ole onnistunut saamaan opiskelija-asuntoa ja maksaa yksityisillä markkinoilla 600 euron kuukausivuokraa, on ainut vaihtoehto työskentely opiskelujen ohessa. Työskentely taas hidastaa opintoja, koska opiskelijan työpäivä jatkuu myös koulussa vietettyjen 6-8 tunnin jälkeen. Jossain välissä pitäisi myöskin nukkua.
Miksi sitten koulutuksen tehokkuutta parannetaan toimilla, jotka muistuttavat katkenneen reisiluun korjaamista lenkkeilyllä? Ehkäpä vastaus löytyy lukiosta. Aikanaan eräs opettajista innostui neuvomaan meitä silloisia abiturientteja opiskelijaelämästä. Hänen neuvonsa oli, että opintolaina kannattaa nostaa ja tallettaa säästötilille – kas kun opintolaina on niin halpaa, että säästötilin korko on suurempi kuin lainan korko.
Kun luokka sai lopulta suunsa auki, ei opettaja tahtonut uskoa, että tämä kikka ei muka enää toimisi. Sillä olihan hänkin tienannut pesämunaa kyseisellä kikalla, samalla kun rahoitteli opiskelunsa osa-aikatöillä.
Olemme siis tilanteessa, jossa nykypäivän opiskelijoiden toimeentulossa ovat päättämässä hmiset, joiden opiskellessa seuraavat väittämät pitivät paikkaansa:
- Opintolaina on halpaa
- Opiskelija-asunnot ovat kohtuuhintaisia
- Aina tekeville töitä riittää
- Opiskelu takaa hyvän työpaikan
Nämä samat ihmiset sitten närkästyvät siitä, miten ahneita ja laiskoja nykyajan opiskelijat ovat. Mikään ei riitä, vaikka heidänkin sukupolvensa pärjäsi niin hyvin.
Suomen hyvinvointi on rakennettu teollisuudesta ja metsistä. 80- ja 90-lukujen rakennemuutoksen jälkeen sen ylläpito on kuitenkin siirtynyt aloille, joissa maamme tärkein luonnonvara on luova, ahkera ja koulutettu työvoima. Tätä etua katkerat vanhat miehet nakertavat rangaistessaan opiskelijoita näiden kuvitellusta laiskuudesta. Spontaania poliittista muutosta on turha odottaa, sillä suurten ikäluokkien äänestäjissä riittää paljon enemmän kosiskeltavaa, kuin maamme 280 000 opiskelijassa. Pitää kuitenkin muistaa, että jos opiskelijat tarpeeksi suuttuvat, riittää tämä äänimäärä nostamaan monta uutta päättäjää eduskuntaan – se vain vaatii sitä, että ensi kesänä opiskelija muistaa ketkä olivat edellistä budjettia säätämässä.
