Aloittaminen on aina vaikeaa, sanotaan. Siksipä ajattelin aloittaa lainaamalla runon Eino Leinon kokoelmasta Laulun lahja.
Morituri
Me olemme kuolemaan tuomittu suku;
me päivin emme valvo, öin emme nuku.Me olemme rauhaton, roihuava rotu;
me emme muiden seuraan ja tupatöihin totu.Me viihdymme, missä tähti viimeinen tuikkaa,
raikuu ranta autio ja meripedot luikkaa.Me emme säästä itseämme emmekä muita,
me kuljemme joka hetki kuolon porraspuita.Me taistelemme jäässä ja hymyilemme hyyssä,
me sorrumme ypö-yksin sydän-yön syyssä.Me tahdomme nähdä, mikä on Manan mahti.
Me lienemme luomakunnan kunniavahti.On laulanta meille kuin illalle rusko:
me suitsuamme yössä, vaikka sammui jo usko.
Tästä on hyvä jatkaa.
