Rastimo: ACTA hyvä, piraatit paha

September 8th, 2010

Aamukahvit olivat mennä väärään kurkkuun kun luin Facebookissa Kaisa Rastimon kommentteja ACTA-sopimukseen ja sen valmistelutapaan.

ACTA on kansainvälinen immateriaalioikeuslainsäädäntöä käsittelevä sopimus, jonka sisältö on pidetty salaisena jopa sopimuksesta neuvottelevien maiden poliitikoilta. Sopimus on ollut avoin yhdysvaltalaisille mediayhtiöille, sen sijaan suomalaiset kansanedustajat eivät ole saaneet nähdäkseen sopimustekstiä ja Suomen virallinen kanta sopimukseen on julistettu salaiseksi – eli kansanedustajien ei ole sallittua kertoa äänestäjille kannattaako Suomi sopimusta vai ei!

Onneksi sopimustekstit on kuitenkin vuodettu nettiin ja niiden tiedetään sisältävän varsin huolestuttavia velvoitteita – mutta niistä on kirjoitettu useita hyviä kirjoituksia, joten en aio puuttua niihin nyt sen enempää. Sen sijaan haluaisin lainata muutamia Rastimon kommentteja asiasta.

Mediäjätit eivät ole pahoja, sijoittajat eivät ole pahoja. Sen sijaan piraatit ovat pahoja, koska he voivat toiminnallaan aiheuttaa MILJOONIA IHMISIÄ KOSKEVAN TYÖTTÖMYYDEN ja sitä kautta kenties uuden koko maailmaa ravistelevan taantuman.

Niinpä mediajätit joutuvat suojautumaan tätä pahaa tahoa vastaan pitämällä asiakirjat salaisina.

(Korostus alkuperäisen kirjoittajan.)

Eli siis, kerrataanpa. Kaisan mielestä seuraavat ovat pelkästään hyviä asioita:

  1. Monikansalliset yritykset kaappaavat valtiollisen politiikan
  2. Kansan valitsemat edustajat sivuutetaan päätöksenteossa
  3. Säädetään lakeja jotka rikkovat ihmisoikeuksia voittojen turvaamiseksi

Mitä jos annettaisiin vaikkapa Pfizerille ja Bayerille vapaat kädet valmistella koko Eurooppaan uusi uljas terveydenhoitolainsäädäntö – sillä varmastihan moiset lisäisivät voittoja ja työpaikkoja. Korporativismia kokeiltiin Keski- ja Etelä-Euroopassa jo 30- ja 40-luvuilla, joten ehkä ACTAn valmistelu ei kuitenkaan niin ennennäkemätöntä ole.

No, ei Kaisan kommentti pelkästään paha ollut: siitä löytyi lisäksi seuraava toivoa herättävä kappale.

Ilmastomuutoksen ehkäisemisen puolesta taistelevat, taistelevat hyvän asian puolesta. Piratismin puolesta taistelevat, taistelevan taas pahan asian puolesta. He taistelevat varastamisen puolesta, mikä on jo aiheuttanut työttömyyttä ja voi aiheuttaa sitä vielä lisää, jos varastamista ei saa ehkäistä.

Vihreät on puolueena jostain täysin käsittämättömästä syystä yhdistänyt puolueohjelmaansa sekä hyvän että pahan asian puolesta taistelemisen. Niinpä en missään nimessä äänestä vihreitä eduskuntavaaleissa.

En tiedä asiasta enempää, mutta voisiko olla niin, että Rastimo olisi hylkäämässä Vihreät? Itse tervehtisin tätä ilolla, sillä tunnen suurta sympatiaa Vihreitä kohtaan.

Kaisan aiemmat kommentit itse asissa näyttelivät varsin suurta osaa siinä, miksi en kokenut Vihreitä itselleni sopivaksi puolueeksi ja päädyin Vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokkaaksi.

Hallitus petti opiskelijat – mutta miksi?

August 20th, 2010

Hallitus päätyi “parantamaan” opintotukea ja pidentämään työuria alkupäästä tarjoamalla opiskelijoille aimo annoksen keppiä.

Saadakseen 295 euron kuukausittaisen tukensa opiskelijan on suoritettava kuukaudessa entistä enemmän opintopisteitä. Myös pelkän asumistuen nostaminen verottaa opintotukikuukausia.

Palkkiona täysipäiväisestä opiskelusta, opiskelija saa tukea noin 500 euroa kuukaudessa. Jos tähän päälle lisätään opintolaina, nousevat ansiot huimaan 800 euroon kuukaudessa.

Jos tällä ei tule toimeen – vaikkapa siksi, että ei ole onnistunut saamaan opiskelija-asuntoa ja maksaa yksityisillä markkinoilla 600 euron kuukausivuokraa, on ainut vaihtoehto työskentely opiskelujen ohessa. Työskentely taas hidastaa opintoja, koska opiskelijan työpäivä jatkuu myös koulussa vietettyjen 6-8 tunnin jälkeen. Jossain välissä pitäisi myöskin nukkua.

Miksi sitten koulutuksen tehokkuutta parannetaan toimilla, jotka muistuttavat katkenneen reisiluun korjaamista lenkkeilyllä? Ehkäpä vastaus löytyy lukiosta. Aikanaan eräs opettajista innostui neuvomaan meitä silloisia abiturientteja opiskelijaelämästä. Hänen neuvonsa oli, että opintolaina kannattaa nostaa ja tallettaa säästötilille – kas kun opintolaina on niin halpaa, että säästötilin korko on suurempi kuin lainan korko.

Kun luokka sai lopulta suunsa auki, ei opettaja tahtonut uskoa, että tämä kikka ei muka enää toimisi. Sillä olihan hänkin tienannut pesämunaa kyseisellä kikalla, samalla kun rahoitteli opiskelunsa osa-aikatöillä.

Olemme siis tilanteessa, jossa nykypäivän opiskelijoiden toimeentulossa ovat päättämässä hmiset, joiden opiskellessa seuraavat väittämät pitivät paikkaansa:

  • Opintolaina on halpaa
  • Opiskelija-asunnot ovat kohtuuhintaisia
  • Aina tekeville töitä riittää
  • Opiskelu takaa hyvän työpaikan

Nämä samat ihmiset sitten närkästyvät siitä, miten ahneita ja laiskoja nykyajan opiskelijat ovat. Mikään ei riitä, vaikka heidänkin sukupolvensa pärjäsi niin hyvin.

Suomen hyvinvointi on rakennettu teollisuudesta ja metsistä. 80- ja 90-lukujen rakennemuutoksen jälkeen sen ylläpito on kuitenkin siirtynyt aloille, joissa maamme tärkein luonnonvara on luova, ahkera ja koulutettu työvoima. Tätä etua katkerat vanhat miehet nakertavat rangaistessaan opiskelijoita näiden kuvitellusta laiskuudesta. Spontaania poliittista muutosta on turha odottaa, sillä suurten ikäluokkien äänestäjissä riittää paljon enemmän kosiskeltavaa, kuin maamme 280 000 opiskelijassa. Pitää kuitenkin muistaa, että jos opiskelijat tarpeeksi suuttuvat, riittää tämä äänimäärä nostamaan monta uutta päättäjää eduskuntaan – se vain vaatii sitä, että ensi kesänä opiskelija muistaa ketkä olivat edellistä budjettia säätämässä.

Onko poliisivaltio populismia?

August 2nd, 2010

Jail with a view on Isola Asinara

Passien sormenjälkirekisterin avaaminen poliisille, keskinopeuskamerat, nollatoleranssi ja todistusvelvollisuuden siirto syytetylle tietyissä rikoksissa… Kaikki nämä on tuotu esille kuluneen viikon aikana. Hämmästyttävintä tässä on, että ensi vuosi on vaalivuosi ja kampanjat ovat jo käynnistyneet.

Valtiontalouden leikkaukset halutaan siirtää seuraavalle hallitukselle, koska kansa ei niistä pitäisi. Tästä tulee uutisia lukiessa väkisinkin se mielikuva, että kansalaisten yksityisyydensuojan ja oikeusturvan murentamisella uskotaan olevan kansalle mieleen!

Pelon merkki

Onko pelon kulttuuri viimeinkin ottanut vallan? Sunnuntain Aamulehdessä on juttu raflaavalla otsikolla “Uusi teinitrendi: Merkkivaatteet ja meikit maksetaan seksillä“. Netissä luvataan Aamulehden selvittäneen, miten seksikauppa toimii Tampereella. Itse jutussa haastateltiin neljää satunnaisesti valittua teiniä. Kolme näistä uskoivat, että seksikauppaa on myös tampereella, vaikka eivät olleetkaan koskaan siitä kuulleet. Neljäs kertoi seksikauppaa olevan, sekä kaikki urbaanin legendan merkit täyttävän tarinan 14-vuotiaasta “kaverista”, jonka posket asiakkaana esiintynyt mies viilsi auki suupielestä korvaan.

Olenko minä hyväuskoinen hölmö joka kieltäytyy uskomasta karmaisevaa totuutta? Tekeekö minusta naivin se, että minua pelottaa enemmän se, että yksi Suomen valtalehdistä julkaisee hyvin tunteita herättävän uutisen, jonka pohjana käytetään pelkkiä kuulopuheita? Uutisen innoittanut Ruotsalainen tutkimus ohitetaan olankohautuksella ja keskitytään väitteeseen, että vastaava ongelma olisi myös Tampereella.

Mörkö joka sängyn alla ja auto joka tallissa

Jotain Suomalaisen uutiskulttuurin muutoksesta kertoo, että netissä tuon mainitun jutun teaseri oli etusivun pääuutinen isolla kuvalla, kun taas paperilehden puolella se oli kuvaton, sisäsivuille haudattu viidesosasivun juttu. Verkossa uutisten tärkeysjärjestys hämärtyy. Jokainen ryöstö ja raiskaus muuttuu näkyvyydeltään tasa-arvoiseksi eduskuntavaalien ja öljykatastrofien kanssa. Kommenttien määrä nostaa usein lehden pikku-uutisen verkon luetuimmaksi. Tämä asettaa lukijalle aivan uudenlaisen vastuun. Yksittäiset rikosuutiset nousevat helposti hallitsevaan asemaan ja luovat turvattomuutta, vaikka todellisuudessa Suomi on muuttunut viime vuosikymmeninä turvallisemmaksi paikaksi asua.

Siinä vaiheessa, kun tavallisten kansalaisten kyttääminen rikosten ehkäisyn nimissä saa kansan hyväksynnän on pelon ilmapiiri saanut liikaa valtaa.

Nokia ja valtiomahdin vallanvaihto

July 25th, 2010
Nokian uutuusmallit (vuonna 1976)

Nokian uutuusmallit (vuonna 1976)

Nokian toimitusjohtajan vaihdosta spekuloidaan jokaisen itseään kunnioittavan lehden taloussivuilla. Kurssilaskun perusteella voisi kuvitella, että Nokian taskut olisivat tyhjät ja konkurssi edessä. Reaalitalouden puolella Nokia teki kuitenkin kuluneella vuosineljänneksellä yli 200 miljoonaa euroa voittoa.

Liikevoitto on kuitenkin laskussa, sekä markkinaosuus älypuhelimissa suorastaan syöksyssä. Nykykapitalismista puhuttaessa onkin lähes hämmästyttävää, että pörssiahdingon syynä on yksinkertaisesti se, että Nokian älypuhelimet eivät ole olleet tarpeeksi hyviä. Syyllisiä tähän etsitään niin asiantuntijoiden kuin kaikkien muidenkin toimesta – mistä Niklas Herlin on kirjoittanut osuvan kolumnin.

Vähemmän on puhuttu siitä, että Nokian toimitusjohtajan vaihdos on merkittävä asia myöskin Suomen politiikassa. Kyseessä on kuitenkin henkilö, jolla on enemmän todellista vaikutusvaltaa hallituksen päätöksiin kuin tasavallan presidentillä.

Sitä ei tietenkään voi vielä sanoa vaikuttaisiko vaikkapa mahdollinen amerikkalaisjohtaja kotimaiseen politiikkaan. Se luultavasti riippuisi myös paljon johtajan persoonasta. Oletettavasti Nokialla on etsinnässä innovaattori kylmän talousjohtajan sijasta. Mutta jos ajatuksella leikitään, niin mitä jos johtajaksi päätyisikin jostain kumman syystä Yhdysvaltalainen äärikonservatiivi? Suomalainen politiikka olisi tälle melkoinen kauhistus.

Mutta ajatusleikit sikseen. Kumisaappaiden lisäksi Nokia on aikanaan ollut maailman huippua mm. tietokonemonitorien, sateliittivastaanottimien ja digiboksien valmistajana. Ostosuosituksissa Nokian mallit ovat roikkuneet huipulla aina siihen saakka, kunnes Nokia on poistunut kyseisiltä markkinoilta kokonaan keskittyäkseen ydinliiketoimintaansa. Taloudellisesti tämä on varmastikin ollut järkevää, mutta kuluttajan kannalta on jossain määrin ärsyttävää, että alan paras lopettaa.

Kaikki liikenne on tasa-arvoista!

July 4th, 2010

Taloussanomat kirjoittaa kiistan internetin neutraliteetistä olevan rantautumassa Eurooppaan. Suomeksi voitaisiin vääntää kisaa käytävän verkkoliikenteen vapaudesta.

Lyhyesti sanottuna, kyseessä on kiista siitä, onko internet-operaattoreille oikeus hidastaa sivujen ja verkkopalveluiden käyttöä mielivaltaisesti. Käytännössä tämä mahdollistaisi esimerkiksi sen, että MySpace maksaisi Soneralle siitä, että Sonera hidastaa laajakaista-asiakkaidensa Facebookin käyttöä niin paljon, että siitä tulee sietämätöntä – samaan aikaan kun MySpace toimii täydellä nopeudella.

Mikäli internetin halutaan toimivan, verkkoliikenteen neutraliteetille ei ole vaihtoehtoa. Jos liikenteen rajoittaminen sallitaan ja siitä tulee yleinen käytäntö, netti muuttuu käytännössä interaktiiviseksi kaapelitelevisioksi.

Haluaisitko sinä, että nettiliittymiä myytäisiin seuraavasti:

Onneksi tämä ajattelu ei ole vielä saanut Suomessa jalansijaa, toivon mukaan se ei myös saakaan. Internet on lakien suhteen kuitenkin ongelmallinen siksi, että eduskunnan ja hallituksen ymmärrys verkon toiminnasta on kauniisti sanottuna hyvin rajallinen. Puhelinyhtiöille tuskin annettaisiin oikeutta estää puheluita kilpailevan operaattorin verkkoon, sillä moisen politiikan ongelmat kyllä ymmärrettäisiin.

Toivottavasti netin ollessa kyseessä kuunneltaisiin muitakin asiantuntijoita kuin verkon vapauden murentamisesta hyötyvien yritysten lobbareita.

YK hyökkää!

June 18th, 2010

This is UN vee-hicles, folks!

Salaliittoteoreetikot ovat aina välillä aika hauskoja. Iron Skyn mainoslehteen photoshoppaamani kuva natsien kuutukikohdasta kiertää edelleen salaliittopiireissä aitona. Ehkäpä paras tähänastisista oli salaliittoteoreetikko, joka pitämällään luennolla ylpeili saaneensa kyseisen kuvan “lähteiltään Nasassa”.

Yhtälailla jatkuvaa hämmennystä tuottavat Googlen karttapalvelut ja Google Earth. Jälkimmäisessä pilvipeite parsitaan kasaan lähes reaaliajassa sääsateliittien kuvista. Aina välillä jokin kuva jää välittymättä ja seurauksena on neliskulmainen reikä pilvipeitteessä. Tai näinhän sitä luulisi – onneksi Galaktisen Valon Liiton kontaktihenkilöt tietävät kertoa, että nämä reiät ovat jättimäisiä, näkymättömiä avaruusaluksia.

Yllä oleva video on jälleen eräs bongaus Googlen kartoista. Tällä kertaa kyseessä on lentotukikohdallinen YK:n autoja, jotka ovat tulossa pakkosiirtämään Floridan asukkaat! Tästä pettämättömänä todisteena on autojen valkoinen väri, sekä tietenkin se, että YK on viimeiset 50 vuotta odottanut mahdollisuutta valloittaa Yhdysvallat.

Harmillisesti invaasiota jouduttaneen vielä kuitenkin odottamaan. Autoblogin kaivamien tietojen mukaan kyseessä on itse asiassa entinen lentokenttä, jonka Kia on sittemmin vuokrannut myymättömien autojen säilytyspaikaksi.

Paikalliset salaliittoteoreetikot löytävät YK:n Suomen tukikohdan Hämeenlinnanväylän varrelta läheltä Helsinkiä. Siellä säilytetään melkoista varastoa uusia Volkswageneita – joista suuri osa on kääritty valkoiseen muoviin kuljetusvaurioiden ehkäisemiseksi.

Tuleva Suur-Suomen kuningaskunta

June 14th, 2010

Wald Disneyn taianomainen kuningaskunta

Aloite Suomen muuttamisesta kuningaskunnaksi ei mennyt läpi Kokoomuksen puoluekokouksessa Jyväskylässä. Monarkian kannattajat hävisivät äänestyksen luvuin 36461.

Helsingin Sanomat uutisoivat Kokoomuksen tyrmänneen ehdotuksen, mutta näiden lukujen valossa se on aivan liian vahva ilmaus. Loppujen lopuksi, Kokoomuksen puoluekokousedustajista lähes 15% kannatti ajatusta Suomen kuningaskunnasta!

Vanha ystäväni innostui laskeskelemaan asiaa ja kommentoi uutista Facebookin puolella:

Noin 25 % äänioikeutetuista kannattaa Kokoomusta ja noin 15 % kokoomuslaisista on monarkisteja -> Vähintään noin 4 % suomalaisista on monarkisteja. Mitenkähän muissa puolueissa? Ehdotan kansanäänestystä.

Todennäköisesti kaikki monarkistit eivät suinkaan ole Kokoomuksen kannattajia, joten tyrmäyksen sijasta merkkinä siitä, että monarkialla on Suomessakin vahva kannatus. Voidaan toki perustellusti kysyä, kuinka paljon prinsessa Victorian häät ovat vaikuttaneet monarkian kannatukseen, mutta toivon Joensuun Opiskelevien Porvareiden toistavan esityksensä seuraavassa puoluekokouksessa, kyllä tällaisella kansan tuella Suomesta vielä kuningaskunta saadaan!

Kirjafarssi jatkuu

June 8th, 2010
XKCD: Book burning

Book burning in the digital age ain't easy.

Helsingin Sanomat kirjoittaa vuorostaan kansanedustaja Leena Rauhalan yrityksistä estää “noitakirjasarjan” julkaisu. Kuten netissä epäiltiinkin, kyse on Cate Tiernanin Sweep-sarjasta.

Aiemmin Rauhalan avustaja Säde Johanna Westerlund vastasi sähköpostiini (ja aiempaan blogikirjoitukseen) sanomalla, että Rauhala ei ole jättänyt kirjasarjasta tutkintapyyntöä. Sen sijaan helsingin Sanomien mukaan Westerlundin itse on tutkintapyynnönt ehnyt. Lisäksi Westerlund vakuuttaa, että he kannattavat sananvapautta kaikissa muodoissa, vaan:

Kirjasarjan julkaisua ei aiota estää, eikä sitä tietenkään voidakaan, vaan ainoastaan tarkastaa sen laillinen levitys alle 16-vuotiaille, jotka rikosoikeuslain mukaan ovat kirjojen sisällölle liian nuoria lukijoita. Mikäli Suomessa julkaistaan ko. kirjasarja ja käännetään suoraan englantilaisista versioista, niin ikäraja-merkintä saattaa olla jopa tulevalle kustantajalle poliisitutkinnalta ehkäisevä seikka.

Ikävä kyllä, Helsingin Sanomien karmaisevimmat kommentit tulivat kirjasarjan julkaisevan Stabenfeldt-kustantamon suunnalta.

Suomen julkaisujohtaja Charlotte Frennesson kertoo, ettei kustantajaa huoleta huume- ja muut viittaukset, sillä kaikki on siistitty. Suomalaisesta laitoksesta on poistettu alkoholi ja tupakka. Sadomasokistinen prostituoitu -vertaus on muutettu muotoon ‘aika hurjan tytön näköinen’.”

“Wicca-uskonnosta olemme huolissamme. Fiktio on fiktiota, mutta saimme kuulla, että wicca-uskonto on oikeasti olemassa. Lapset ovat herkkiä ja haluamme olla varovaisia, oli kyseessä mikä tahansa uskonto, vaikka kristinusko.”

Sivujen perusteella Stabenfeldt näyttää olevan nimenomaan lastenkirjojen kustantaja. Tämä herättää kysymyksen siitä, miksi lastenkustantaja haluaisi ylipäätänsä julkaista sarjan, jonka sisältöä se kokee tarpeelliseksi sensuroida? Vai onko kirjan muokkaus perua nousseesta kohusta?

Norwegian Ninja

June 6th, 2010

Sitten vuorostaan jotain aivan muuta, nimittäin tuore traileri tulevasta Norwegian Ninja -elokuvasta.

Norwegian Ninja (aka. Kommandør Treholt & Ninjatroppen) kertoo tositarinan* siitä, kuinka komentaja Arne Treholt ja hänen johtamansa kuninkaalliset ninjavoimat pelastivat Norjan Naton invaasiolta 80-luvulla.

Luin käsikirjoituksesta version pari vuotta sitten ja uskallan väittää, että elokuvasta ei voi tulla muuta kuin kertakaikkiaan eeppinen.

*) Tai ainakin yhtä totuudenmukaisen tarinan kuin elokuvan innoittanut kirja, Treholtin 70-luvulla kirjoittamaksi väitetty sotilasopas “Ninjateknikk II”.

Kansanedustaja Rauhala vastaan sananvapaus

June 4th, 2010
Burning Fahrenheit 491

Kuva: mrtwism

Kansanedustaja Leena Rauhalan (kd.) eduskunnalle esittämä kirjallinen kysymys on pöyristyttävää luettavaa.

Olen saanut tietooni, että suomalaisessa kustantamossa ollaan parhaillaan julkaisemassa kirjaa, joka kertoo wiccalaisuudesta ja on sisällöltään täysin sopimaton … Tällaista materiaalia sisältävää kirjaa ei tulisi lainkaan julkaista Suomessa, sillä kirjassa on Suomen lain vastaisia toimia, joita esitetään nuorille täysin normaaleina.

Kansanedustaja Rauhala on myöskin tehnyt kirjasta rikosilmoituksen poliisille. Lisäksi Verkkouutisten artikkelin mukaan:

…myös muut kansanedustajat ovat osoittaneet huolensa kirjassa esitetyn materiaalin levittämisestä ja tekeillä on lakialoite, jolla vastaavaa materiaalia sisältävien lastenkirjojen julkaiseminen estettäisiin ja kirjoihin saataisiin ikärajat samoin kuin elokuvissakin.

Yksittäisten kirjojen, tai kirjasarjojen julkaisun estäminen ei kuulu eduskunnan tai poliisin tehtäviin. Sen sijaan perustuslaki hyvin selväsanaisesti kieltää ennakkosensuurin:

Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä.

Sananvapaus on koettu lakia säädettäessä niin tärkeäksi, että sen ainut rajoite, elokuvien ikärajojen muodossa, on täytynyt erikseen sallia perustuslaillisella tasolla:

Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia.

Koska kyseessä ovat kirjat, on Rauhalan lakiehdotus selvästi lainvastainen – kuin olisi myöskin kirjasarjan julkaisemisen estäminen poliisivoimin.

Jos tässä ei olisi riittävästi farssia, Rauhalan aiemmin kustantajaksi nimeämä Sanoma Magazines ei ole julkaisemassa kuvatunlaista kirjasarjaa. Sanoman julkaisujohtaja Ulla Leppä ei myöskään ole onnistunut selvittämään mistä kirjasarjasta ylipäätänsä olisi kyse, eikä Rauhala ole ollut asian tiimoilta missään yhteydessä kustantajaan.

Pyrkiikö Rauhala siis muuttamaan maamme perustuslakia huhupuheiden perusteella? Vai pitääkö kansanedustaja sananvapautta niin merkitsemättömänä asiana, että on valmis loukkaamaan sitä turvaavia lakeja pelkästään siksi, että hän närkästynyt vielä julkaisemattoman kirjan oletetusta sisällöstä?

Olen ehtinyt päivän mittaan keskustella tästä farssista useiden ystävieni kanssa ja monet epäilevät, että kyseessä olisi kansanedustajan pyrkimys levittää omia uskonnollisia käsityksiään. Optimistit taas ovat esittäneet, että ehkä kyseessä ei ole vakava lakiehdotus, vaan kuolleena syntynyt yritys kerätä poliittisia irtopisteitä huolestuneilta vanhemmilta.

Oli motiivi mikä tahansa, koen hyvin arveluttavana sen, että kansanedustaja ja Tampereen kaupunginvaltuutettu pyrkii asemassaan aktiivisesti rajoittamaan kansalaisten perusoikeuksia.