Älä äänestä Perussuomalaista ja TIENAA RAHAA! Katso ohjeet!

April 4th, 2011

Monopoly Justice

Onko oman talouden turvaaminen tärkein kriteeri äänestyksessä? Haluatko muuttaa äänesi kylmäksi käteiseksi? Nyt sinullakin on mahdollisuus äänestää niin kuin kuuluisit kansan rikkaimpaan kymmenykseen!

Vedonlyöntiyhtiö Unibet tarjoaa mahdollisuuden lyödä vetoa eduskuntavaalien tuloksesta. Kerroin sille, että persut saisivat 20 paikkaa tai vähemmän on huimat 12 – eli 10 euron panoksella voittaa huimat 120 euroa! Kaiken lisäksi vaalien ollessa kyseessä pääset vaikuttamaan vedonlyönnin tulokseen! Muista siis uurnilla: ääni pois perussuomalaisilta on rahaa taskussa!

Mutta vitsit sikseen ja puhutaan hetki vakavasti. Vedonlyöjien parissa vallitsee vahva usko Perussuomalaisten menestykseen. Useimmat veikkaavat persujen saavan yli 33 paikkaa. Vertailun vuoksi, SMP saavutti vaalivoittovuonna 1970 ainoastaan 18 paikkaa. Nykyisessä eduskunnassa Vasemmistoliitto on neljänneksi suurin puolue 17 paikalla, kun taas kolmanneksi suurimmalla SDP:llä on 45 paikkaa. Vaikka persut ottaisivat mehevän vaalivoiton, niin vedonlyöntikertoimet ovat tällä hetkellä melkoisen optimistisia. Käytännössä 33 paikan ylittäminen vaatisi sitä, että Perussuomalaiset vaihtaisivat paikkaa puoluekentällä SDP:n kanssa – edes muiden pienempien puolueiden paikkojen vieminen ei riittäisi.

Mitä tämä sitten kertoo? Ei yhtikäs mitään, jos totta puhutaan. Ennemmin näkisin tämän testinä vaalijournalismin tasosta. Olen tyytyväinen, mikäli en näe tämän blogauksen otsikkoa yhdessäkään lehdessä. Mutta sen jälkeen kun Aamulehti julkaisi uutisena rukouksen vapaamuurariudesta vapautumiseen olisin ennemmin valmis lyömään vetoa siitä, että tulevassa eduskunnassa nähdään 33,5 Perussuomalaista kansanedustajaa.

Kirjoittaja on Vasemmistoliiton ehdokkaana Pirkanmaan vaalipiirissä ja lupaa tämän jäävän ainoaksi Perussuomalaisia käsitteleväksi blogipostauksekseen. Lupauksen pitävyyttä voi vahtia Facebookissa.

Vaalipaneeli: Tietoyhteiskunta ja tekijänoikeudet

February 21st, 2011

Vaalit lähestyvät ja vaalipaneeleita alkaa pukkaamaan. Ensi keskiviikkona kello 19.00 puhutaan tietoyhteiskunnasta ja tekijänoikeuksista Piraattipuolueen ja Vihreiden kanssa. Tulkaapa kuuntelemaan ja kyselemään hankalia!

Tapahtuma löytyy tietenkin myös Facebookista.

Keski-Tampereen Vasemmisto ja Pirkanmaan Piraatit järjestävät yhteistyössä vaalipaneelin teemasta Tietoyhteiskunta ja tekijänoikeudet keskiviikkona 23.2.2011 kello 19-22.

Panelisteina eduskuntavaaliehdokkaat
Vihreät: Olli-Poika Parviainen
Vasemmisto: Jarmo Puskala, Severi Helle (sitoutumaton)
Piraattipuolue: Harri Kivistö, Mika Isomaa

Runoilija/muusikko Juha Rautio esittää väliajalla omia kappaleitaan. Tilaisuuden juontaa Keski-Tampereen Vasemmiston puheenjohtaja Seppo Säämäki.

Ravintola Telakan yläkerta
Tullikamarin aukio 3
Tampere, Finland

Samaan aikaan Frankfurtissa…

November 25th, 2010
Ja niin se alkaa...

Ja niin se alkaa... Kuva: Samuli Torssonen

Juuri kun Suomeen olivat saapumassa paukkupakkaset pakkasin laukkuni ja suunnistin Frankfurtin lämpöön. Olemme täällä kuvaamassa ideaani perustuvaa Iron Sky -leffaa. Itse puuhailen täällä pääasiassa markkinoinnin ja yhteisönrakennuksen parissa – niin kuin kotona Suomessakin.

Tohtori Richter

Iron Skyn Tohtori Richter (Tilo Pruckner) Kuva: Tarja Jakunaho

Vaikka Iron Sky onkin nyt ohjaajan ja näyttelijöiden käsissä, niin se tuntuu edelleen omalta lapselta. On kirjaimellisesti uskomaton tunne olla viimeinkin kuvaamassa elokuvaa jonka eteen on tehnyt töitä viimeiset viisi vuotta.

Täällä Frankfurtissa toimistomme sijaitsee autiossa pankkikeskuksessa kaupungin punaisten lyhtyjen alueella. Kuvauspaikat taas sijaitsevat ympäri Frankfurtin aluetta, tähän mennessä olemme ehtineet kuvata niin hylätyssä autotehtaassa kuin valtavassa linnassa.

Paniikkia Mainhattanin kaduilla

Paniikkia Mainhattanin kaduilla. Kuva: Tarja Jakunaho

Sunnuntaina suljimme finanssialueen pääkadun ja kuvasimme New Yorkiin sijoittuvan masskaohtauksen – sekä räjäytimme kohtuullisen tuhdin pommin keskellä kaupunkia. Vaikka kuinka yrittäisi esittää kypsää ammattilaista, niin ei siitä pääse mihinkään että oli aivan helvetin hauskaa juosta hidastetussa kuvassa pakoon massiivista tulipalloa.

Huikeinta oli kuitenkin kuvausten tunnelma. Värväsimme kolmen päivän varoitusajalla kohtaukseen netin kautta toistasataa extraa. Teimme alusta asti selväksi, että tiedossa on paljon odottelua ja voimme tarjota osallistujille ainoastaan lämpimän aterian ja niin paljon kahvia kuin vatsa kestää. Oli huikeaa nähdä ihmisten nauravan iloisina vielä kello 11 illalla pitkän ja kylmän kuvauspäivän jälkeen ja edelleenkin osallistuneilta satelee kiitoksia hyvästä kokemuksesta. Suomalainen talkoohenki toimii myös Saksassa.

Iron Skyn kuvauksia voi seurata Facebookissa, YouTubessa, Twitterissä sekä blogissa.

Vallankumous Facebookissa

November 9th, 2010

Sosiaalisen median merkitys politiikassa on jälleen noussut esille. On siis aika minunkin työntää lusikkani siihen soppaan. Kuten olettaa saattaa ehdokassivuni löytyy Facebookista. Omalta kohdaltani tiedän, että se tulee olemaan kampanjassani paljon tärkeämmässä osassa kuin perinteinen vaalimökki.

Vaaleja ei kuitenkaan voiteta Facebookissa. Yhtälailla sosiaalinen media ei myy tuotteita, kaada hallituksia tai muuta maailmaa paremmaksi paikaksi elää. Kaiken sen tekevät ihmiset, sosiaalinen media on vain työkalu kommunikointiin. Kaiken ydin on siinä, mitä ja kuinka kommunikoidaan.

Ennenkuin kukaan luulee minun aliarvioivan sosiaalisen median vaikutusta, niin tähän väliin todettakoon, että Yhdysvaltain kongressivaaleissa eniten tykkääjiä Facebookissa keränneet ehdokkaat voittivat noin 80% osavaltioista.


Yleislakon ruumiinavaus

Loppujen lopuksi kyse on kommunikaation uskottavuudesta. Sen tulee olla uskottavaa myös Facebookissa. Otetaan esimerkiksi vaikkapa jo aiemmin kritisoimani yleislakkosivu. On melkoinen saavutus saada yli 100 0000 suomalaista julkisesti ilmaisemaan tyytymättömyytensä politiikkaan – koko protesti kääntyi kuitenkin vitsiksi, kun luvattuna yleislakkopäivänä 15.11. parikymmentä ihmistä saapui osoittamaan mieltään eduskuntatalon portaille.

Mikä sitten meni pieleen? Lähdettiin siitä vaatimuksesta, että maahan järjestetään yleislakko jos kansanedustajat eivät luovu palkankorotuksesta. Tämä ei ollut realistinen lähtökohta Facebook-protestille. Se kuitenkin toimi venttiilinä turhautumiselle nykyhallituksen politiikkaa kohtaan, jossa palkkioiden korotus oli vain helppo tarttumakohta. Vaikka jokainen yleislakosta tykännyt varmasti tiesi mihin he olivat tyytymättömiä, tämä viesti ei kuitenkaan kulkenut eteenpäin.

Koska yleislakon alkamispäiväksi oli kerrottu 15.11. syntyi odotus siitä, että kaikki huipentuisi tuota päivänä jollain tavalla. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut ja Suomen historian suurin Facebook-protesti unohtui yhtä nopeasti kuin se oli syntynytkin.

Mitä jos tuo 100 000 tyytymättömän suomalaisen joukko olisi kertonut mikä mättää ja heitä olisi kuunneltu? Entä jos syntynyt keskustelu olisi jatkunut Facebookissa vaaleihin saakka? Mitä jos heitä olisi rohkaistu kannustamaan ystäviää ja sukulaisiaan äänestämään ja osallistumaan politiikkaan? Se olisi ollut todellinen muutos. Se olisi myös huomattavasti vaikeampaa kuin saada ihmiset klikkaamaan “tykkää”-nappia räväkästi nimetyllä sivulla – se ei kuitenkaan olisi mahdotonta.

Vallankumous ja vahvat siteet

Tedäänpä pieni loikka politiikasta vallankumouksiin. Sosiaalisen median heikkouksia vallankumouksia järjestettäessä on analysoitu laajalti Iranin niinsanotun Twitter-vallankumouksen jälkeen. Malcolm Gladwellin mukaan sosiaalinen media ei luo vahvoja siteitä joita tarvitaan vallankumouksien järjestämiseen. Wiredin Jonah Lehrer muistuttaa vuorostaan tuttavien voimasta ja kuinka monet heikot siteet voittavat harvat vahvat siteet.

Kumpikin unohtaa kuitenkin sen, että Mark Zuckerberg pystyy tekemään lopun mistä tahansa Facebook-vallankumouksesta. Tämä on hyvä muistaa myöskin silloin kun puhutaan sosiaalisesta mediasta poliittisen muutoksen välineenä.

Koulukiusatut liian tosikoita – mikä on vikana kun väkivalta ei naurata?

November 5th, 2010

Iltalehti otsikoi entisen opettajan ja nykyisen kirjailijan Aino Kontula kertoi Iltalehden haastattelussa koulukiusattujen olevan liian tosikoita. Kiusatut ovat itse syyllisiä kiusatuksi tulemiseen, koska eivät osaa ottaa asioita huumorilla. Jutun mukaan “on vaiettu tosiasia, että kiusattujenkin olisi joissain tapauksissa kehityttävä ihmisinä”.

Surullisinta jutussa on se, että tässä maassa ei varmasti ole yhtään ainutta koulukiusattua joka ei miettisi mikä hänessä on vikana. Kun itsetuntoa poljetaan maan rakoon jo ikätovereiden toimesta, on häpeällistä että aikuiset ihmiset kehtaavat kirjoittaa lehteen siihen malliin, että kiusattujen pitäisi miettiä tarkemmin mitä he tekevät väärin.

Koska olen entinen koulukiusattu – ja täten ilmeisen tosikko – joudun myöntämään loukkaantuneeni Ainon mielipiteistä. Ehkäpä minun pitäisi kuitenkin näin aikuisella iällä kasvaa ihmisenä ja ottaa asia huumorilla niinkuin Aino ehdottaa. Tämän johdosta muistelin kouluaikoja lähipiirini kanssa ja kysyisinkin Ainolta olisivatko alempaa löytyvät kouluajoilta poimitut esimerkit sellaisia hauskoja kepposia joilla tähän loukkaukseen voisi vastata?

Vakavasti puhuen, haluan kuitenkin tehdä selväksi, että en todellakaan toivo että mikään alla mainituista tapahtuisi Ainolle tai kenellekään muulle. Kontulan toteamukset niinkuin ne artikkelissa esitetään ovat törkeitä, mutta tässä puhutaan nyt kuitenkin iltapäivälehden jutusta, mikä saattaa olla hyvinkin provosoitu tai vääristelty. Kontulan kirjoja on kehuttu paljon siitä, kuinka hyvin ne kuvaavat ja ymmärtävät todellista koulumaailmaa.

On myös mahdollista, että 30 vuoden opettajakokemuksesta huolimatta Ainolle ei ole selvinnyt kiusaamisen todellinen julmuus – sillä kouluissa vallitsee samanlainen vaikenemisen kulttuuri kuin vankiloissa. “Vasikointi” koetaan suuremmaksi rikokseksi kuin toisen omaisuuden tuhoaminen tai fyysinen pahoinpitely. Usein uhri vielä kokee joutuneensa kiusatuksi koska on heikko, eikä halua edes vanhempiensa tietävän kiusaamisesta peläten näiden häpeää.

Alla siis muutamia kepposteluideoita oikeilta koulukiusaajilta joihin siis ilmeisesti pitäisi suhtautua huumorilla.

1) Hassunhauska pellepyörä (plus pikkaisen pamppua)

Jos vaikka aloitettaisiin siitä, että käydään yöllä avaamassa polkupyörän eturenkaan mutterit. Jos Aino ei ole pyöräilijöitä, niin autolla vastaava temppu olisi jarruletkujen katkaiseminen. Tämän jälkeen voidaan vielä hakata Maglitella.

2) Kaikkihan tykkäävät omenoista?

Pyörätempun jälkeen päätyy helposti hammaslääkäriin, jolloin voidaan tehdä aina hauska kepponen, että varastetaan takki, täytetään taskut omenoilla ja hypitään päällä kunnes ne ovat muusia. Samalla voidaan viedä kengät ja nostaa ne lähimpään lipputankoon. Hauskinta vaatteiden varastaminen on tietenkin kovilla pakkasilla.

3) Kuka ei liitua syö sitä veitsellä silmään

Uusia hampaita onkin hyvä testata pakottamalla syömään liitua. Veitsi on aina mainio väline tuohon uhkailuun, varsinkin kun se laitetaan kaulalle.

4) Sirpaleet tuovat onnea

Aino eläkeläisenä on varmaankin jo hieman hidas liikkumaan, vähän kuin lihavat lapset koulussa jotka eivät saa juostua pakoon. Hitaita kavereita on hauskaa lyödä yllättäen nyrkillä mahaan ja juosta nauraen karkuun. Hidasta juoksijaa on myös helppo heitellä tyhjillä kaljapulloilla. Kyllä Ainon kaveritkin varmaan nauravat kun lasipullot vaan viuhuvat pään vierestä.

5) Hevosenleikkiä netissä

Nuo hauskemmat kepposet ovat kuitenkin aika vanhoja, omista kouluajoista on kuitenkin kulunut jo toista vuosikymmentä. Nykyiaikaisempi pila olisi vaikkapa editoida kuva jossa kaveri ottaa suihin hevoselta. Tätä kuvaa sitten levitellään ympäri nettiä ja mailataan kavereille ja sukulaisille nimettömältä sähköpostitililtä.

Kuinka tämän voisi ottaa huumorilla?

Nämä ovat toki äärimmäisiä esimerkkejä, mutta nuo muutamat ylilyönnit luovat sitä pelon kulttuuria joka tekee sanallisesta kiusaamisesta niin tuhoisan. Kolmeen vuoteeni yläasteella mahtuivat tuo kaljapullo- ja puukkoepisodi. Kummassakin selvisin fyysisesti naarmuitta.

Arvet jäivät siitä avuttomuuden ja arvottomuuden tunteesta joka seurasi sitä, että joku välittää fyysisestä koskemattomuudestasi niin vähän, että olisi vaikka valmis tappamaan sinut. Näin ei varmastikaan ollut – mutta se on jotain minkä tajuaa vasta vuosia myöhemmin. Siinä tilanteessa se pelko on aitoa ja oikeaa. Pelko on aitoa myös silloin jos luokkatoveri on piesty taskulampulla tai tämä on menettänyt hampaansa pyöräkepposen takia – eivät kiusaajat silloin vaikuta pelokkailta murrosikäisiltä, vaan hirviöiltä. Useimmiten koulumaailmassa kiusaamisesta selvitään rangaistuksetta, mikä lisää turvattomuuden tunnetta. Koulussa jos et voi suojella itseäsi fyysiseltä väkivallalta ei sinua suojele kukaan muukaan.

Lähteet:

(1) Nämä tapahtuivat kaverin pikkuveljelle. Eturenkaan irrottamisen seurauksena oli kaatuminen naamalleen asfalttiin ja hammaslääkärireissu jossa kaivettiin hammasrautojen jäänteitä ikenistä. Maglitella pahoinpitelystä selvittiin ilman suurempia vammoja.
(2) Tämä tuli nähtyä yläasteella useampaan kertaan. Yleensä uhrina oli aiemman vuosiluokan pahimman kiusaajan pikkusisko jolle kostettiin veljensä tekemiset vähintään samalla mitalla. Harmittomampi syystemppu oli tunkea ruusunmarjoja toisten paitojen sisään ja liiskata ne selkää vasten. Jos tämän teki aamulla niin pienet piikit kutittivat koko koulupäivän.
(3) Meilläpäin yläastelaisilla oli tapana pakottaa alastelaiset syömään liitua – yleensä tosin uhkailtiin vain nyrkeillä. Edellisessä kohdassa mainittu isoveli taas tykkäsi satunnaisesti uhkailla minua ja muita stiletillä.
(4) Mahaan lyöminen oikeasti laskettiin kepposteluksi yläasteella. Kaljapulloepisodi sattui omalle kohdalle. Olin yläastelaisena kuitenkin kohtuullisen isokokoinen kaveri, joten jälkikäteen mietittynä minua ei uskallettu kiusata kovinkaan pahasti. Sitä kuitenkin ymmärsi millaisia vammoja päähän heitetystä lasipullosta saattaa seurata – jos joku on valmis heittämään sinua lasipullolla, niin missä se satuttamisen raja sitten menee?
(5) Hevoskuva editoitiin kaverinkaverista ja kuvaa levitettiin tämän kavereille. Kuvia käytetään muutenkin, viimeisimpänä esimerkkinä tapaus jossa yliopisto-opiskelija teki itsemurhan kun tästä levitettiin nettiin salaa kuvattu video jossa tämä harrasti seksiä toisen miehen kanssa.

Vasemmistoliiton vaaliohjelma vaatii oikeutta tietoon

November 1st, 2010

Vasemmistoliitto julkaisi tänään vaaliohjelmansa jossa puututaan myöskin tietoyhteiskunnan kehittämiseen teemana “Tieto on valtaa – tiedon on kuuluttava kaikille”.

  • OIKEUS TIETOON.
  • AVOIN LÄHDEKOODI JULKISHALLINTOON.
  • TEKIJÄNOIKEUSKÄYTÄNTÖJÄ UUDISTETTAVA.

Internetin ja uusien teknologioiden mahdollisuuksia on käytettävä ihmisten vapauksien lisäämiseen. Tiedon on oltava yhteistä. Tiedostojen lataamisesta yksityiseen käyttöön ei tule rangaista.

Julkisilla varoilla tuotetun informaation on oltava vapaasti kaikkien käytettävissä. Kirjastojen resurssit on turvattava ja niitä on kehitettävä vastaamaan tietoyhteiskunnan vaatimuksiin.

Julkishallinnossa ja kouluissa on suosittava avoimen lähdekoodin ohjelmistoja, mikä tuo kustannussäästöjä ja takaa toimittajariippumattomuuden. Julkishallinnon tietojärjestelmäprojektit on kilpailutettava pienemmissä osissa, jotta tarjouskilpailuihin pystyvät osallistumaan pienemmätkin toimijat.

Julkisesti tuotetun tiedon tulee olla ymmärrettävässä muodossa, helposti löydettävissä ja vapaasti uudelleenkäytettävissä.

Tekijänoikeuksia on tarkasteltava eriytyneesti. Esimerkiksi ohjelmistot, oppimateriaalit ja erimuotoiset kulttuuriteokset eroavat toisistaan niin paljon, että nykyinen yhden mallin periaate on hylättävä.

Lisäksi vaaliohjelmassa puututaan mm. asumisen hintaan, visioidaan yhtenäistä 750 euron perusturvaa askeleena kohti perustuloa ja vaaditaan harmaan talouden kuriin laittamista.

Ranska tarjoaa piraateille porkkanaa

October 17th, 2010

Ranska tarjoaa piratismiin kepin lisäksi porkkanaa ja on lupautunut maksamaan puolet nuorten laillisista musiikkilatauksista.

Wiredin mukaan systeemi toimii niin, että 12-24-vuotiaat voivat ostaa 25 eurolla maksukortin jolla on mahdollista maksaa 50 euron edestä musiikkilatauksia. Kampanjaan voivat osallistua kaikki halukkaat kaupat, mutta osallistujilta vaaditaan omaa panostusta kampanjaan.

On hyvä, että laillista nettikauppaa pyritään edistämään. Ranskan malli on ehdottomasti parempi, kuin vaikka Suomen Wide nation -kammotus. Nettipalveluiden käyttäjät tarvitsevat nimenomaan porkkanaa, keppiä on tarjoiltu jo vuosikymmenen verran eikä se vieläkään ole tehonnut.

Suurin riski Ranskan taktiikassa piilee siinä, että netin musiikkipalveluiden tulisi olla kuluttajaystävällisiä ja toimivia – muuten vaarana on uusien asiakkaiden karkottaminen heti alkuunsa.

Pitkällä tähtäimellä paras palvelus mitä viihteen verkkokaupalle voisi tehdä olisi vaatia, että verkkolatauksissa toteutuisivat samat kuluttajanoikeudet kuin perinteisten cd- ja dvd-levyjen kaupassa. Ranskassa tämäntasoista rohkeutta on jo löytynyt kun 2000-luvun puolessavälissä elokuvien nettioikeudet palautettiin lakimuutoksella tuotantoyhtiöille levittäjiltä. Levitysyhtiöt olivat jo vuosia vaatineet nettilevitysoikeudet osana levityssopimuksia, mutta nämä oikeudet jätettiin käyttömättä ja elokuvien verkkopalveluita ei syntynyt. OIkeuksien palautus mahdollisti sen, että tuotantoyhtiöt perustivat yhdessä omistaman elokuvien nettivuokrauspalvelun johon saatiin heti alusta kattava valikoima ranskalaisia elokuvia.

Hullunkuriset rautatiet

October 12th, 2010

Train derailment Aylmerton

VR jaksaa olla vitsikäs vaikka junat ovat myöhästelleet läpi vuoden niin pakkasen, helteen, sateen kuin radalle pudonneiden lehtien vuoksi.

Helsingin Sanomien mukaan tässä tilanteessa radan kunnossapidosta halutaan irtisanoa satoja työntekijöitä “työntekijöiden määrän sopeuttamiseksi”.

Onhan tämä hassu juttu näin aamupäivän ratoksi, mutta viitsisittekö hei ihan oikeasti ottaa kriittisen liikenneinfrastruktuurin ylläpidon vakavasti?

Ylen mukaan vähennystarve johtuu siitä, että VR-Rata on hävinnyt tarjouskilpailuita rataverkon ylläpidosta.

Mutta ketä tästä pitäisi sitten syyttää? Homma toimii niin, että VR liikennöi rautateitä joiden ylläpidosta vastaa Liikennevirasto, joka ostaa ylläpidon VR:ltä tai keneltä nyt halvimmalla sattuu saamaan. Tämäkin naurettava karuselli on pystytetty kilpailun vapauttamiseksi, vaikka raiteita käytätäkin edelleen tasan yksi liikennöitsijä. Se, mitä on saatu aikaan on vastuun hajautuminen ja junien myöhästely.

Rautateillä tunnutaan saaneen aikaan tilanne, jossa päästään nauttimaan niin valtionyritysten kuin liikeyritysten toimintatapojen huonoista puolista. Eikä valtio uskalla käyttää omistaja-asemaansa vaatiakseen tilanteen korjaamista.

Facebookissa ei järjestetä yleislakkoa

October 3rd, 2010

Facebookiin on perustettu sivu jossa luvataan yleislakkoa kansanedustajien palkankorotuksen johdosta mikäli sivusta pitää 100 000 ihmistä. Tällä hetkellä sivu on ylittänyt 20 tuhannen tykkääjän rajan ja saavuttaneet sadan tuhannen rajan viimeistään (odotettavissa olevien) huomisten lööppien myötä.

Suomessa yleislakko on järjestetty itsenäisyyden aikana kerran vuonna 1956. Tällöin vaadittiin palkankorotusta kuluttajahintojen räjähdettyä hintasäännöstelyn loputtua. Yleislakkoon kaikkien ammattiliittojen yhdessä sopima lakko, joka käytännössä halvaannuttaa valtion ja aiheuttaa mittavat taloudelliset tappiot.

Yleislakkoa ei siis tulla järjestämään siksi, että ihmiset liittyvät Facebook-ryhmään. Yleislakkoa ei myöskään järjestetä siksi, että kansanedustajile myönnetään liian suuri palkankorotus väärään aikaan. Yleislakon aiheuttamat tappiot ylittäisivät minuuteissa eduskunnan palkankorotuksen noin 1-2 miljoonan euron vuosikulut.

Yleislakkosivun perustajat (jotka viisaasti pysyttelevät nimettöminä) leikkivät vakavalla asialla. Uhkausta yleislakosta tuskin voidaan kuitenkaan pitää realistisena, sillä yhdelläkään ammattiliitolla tuskin on intressejä tuhota Suomen ulkomaankauppaa.

Mutta, vielä tiivistettynä: kyseisen Facebook-sivun ylläpitäjillä ei ole valtaa järjestää maahan yleislakkoa, joten suoraan sanottuna ryhmään liittyviä kustaan linssiin. Itse olen sitä mieltä, että yleislakolla ei tulisi uhkailla muiden palkankorotuksen vuoksi – meillä on suurempiakin ongelmia, kuten vaikkapa vaalirahoituksesta paljastunut sytemaattinen korruptio. Niin ja uuteen vaalirahoituslakiin on leivottu sisään porsaanreikiä, joilla raha voi liikkua suurille puolueille lähes entiseen malliin.

Rastimo: ACTA hyvä, piraatit paha

September 8th, 2010

Aamukahvit olivat mennä väärään kurkkuun kun luin Facebookissa Kaisa Rastimon kommentteja ACTA-sopimukseen ja sen valmistelutapaan.

ACTA on kansainvälinen immateriaalioikeuslainsäädäntöä käsittelevä sopimus, jonka sisältö on pidetty salaisena jopa sopimuksesta neuvottelevien maiden poliitikoilta. Sopimus on ollut avoin yhdysvaltalaisille mediayhtiöille, sen sijaan suomalaiset kansanedustajat eivät ole saaneet nähdäkseen sopimustekstiä ja Suomen virallinen kanta sopimukseen on julistettu salaiseksi – eli kansanedustajien ei ole sallittua kertoa äänestäjille kannattaako Suomi sopimusta vai ei!

Onneksi sopimustekstit on kuitenkin vuodettu nettiin ja niiden tiedetään sisältävän varsin huolestuttavia velvoitteita – mutta niistä on kirjoitettu useita hyviä kirjoituksia, joten en aio puuttua niihin nyt sen enempää. Sen sijaan haluaisin lainata muutamia Rastimon kommentteja asiasta.

Mediäjätit eivät ole pahoja, sijoittajat eivät ole pahoja. Sen sijaan piraatit ovat pahoja, koska he voivat toiminnallaan aiheuttaa MILJOONIA IHMISIÄ KOSKEVAN TYÖTTÖMYYDEN ja sitä kautta kenties uuden koko maailmaa ravistelevan taantuman.

Niinpä mediajätit joutuvat suojautumaan tätä pahaa tahoa vastaan pitämällä asiakirjat salaisina.

(Korostus alkuperäisen kirjoittajan.)

Eli siis, kerrataanpa. Kaisan mielestä seuraavat ovat pelkästään hyviä asioita:

  1. Monikansalliset yritykset kaappaavat valtiollisen politiikan
  2. Kansan valitsemat edustajat sivuutetaan päätöksenteossa
  3. Säädetään lakeja jotka rikkovat ihmisoikeuksia voittojen turvaamiseksi

Mitä jos annettaisiin vaikkapa Pfizerille ja Bayerille vapaat kädet valmistella koko Eurooppaan uusi uljas terveydenhoitolainsäädäntö – sillä varmastihan moiset lisäisivät voittoja ja työpaikkoja. Korporativismia kokeiltiin Keski- ja Etelä-Euroopassa jo 30- ja 40-luvuilla, joten ehkä ACTAn valmistelu ei kuitenkaan niin ennennäkemätöntä ole.

No, ei Kaisan kommentti pelkästään paha ollut: siitä löytyi lisäksi seuraava toivoa herättävä kappale.

Ilmastomuutoksen ehkäisemisen puolesta taistelevat, taistelevat hyvän asian puolesta. Piratismin puolesta taistelevat, taistelevan taas pahan asian puolesta. He taistelevat varastamisen puolesta, mikä on jo aiheuttanut työttömyyttä ja voi aiheuttaa sitä vielä lisää, jos varastamista ei saa ehkäistä.

Vihreät on puolueena jostain täysin käsittämättömästä syystä yhdistänyt puolueohjelmaansa sekä hyvän että pahan asian puolesta taistelemisen. Niinpä en missään nimessä äänestä vihreitä eduskuntavaaleissa.

En tiedä asiasta enempää, mutta voisiko olla niin, että Rastimo olisi hylkäämässä Vihreät? Itse tervehtisin tätä ilolla, sillä tunnen suurta sympatiaa Vihreitä kohtaan.

Kaisan aiemmat kommentit itse asissa näyttelivät varsin suurta osaa siinä, miksi en kokenut Vihreitä itselleni sopivaksi puolueeksi ja päädyin Vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokkaaksi.

Edit 9.9.2010: Kuvalautojen puolella kiertää myös kuvakaappaus Rastimon ja Jyrki kasvin keskustelusta:

Rastimo ja Kasvi keskustelevat ACTAsta ja sen valmistelusta.

Mikäli Facebookin yksityisyysasetuksen sen sallivat, niin keskustelu löytyy täältä.